Otsikko ei tarkoita Loton kuutta ja lisänumeroa, vaan ihmisille kohdistettavan myönteisen ja ohjaavan palautteen välistä suhdetta. Myönteinen palaute on sitä, että esim. esimies, kollega tai asiakas huomaa jotain hyvää ihmisen tekemisissä. Ohjaava palaute on sitä, että ihmisen tekemiseen on jollakin jotain huomautettavaa. Arjessa tämä ohjaaminen ilmenee yleensä kritiikkinä.

Koiranpentu oppii pissaamaan ulos myönteisen palautteen kannustamana (sama toki tapahtuu myös kissanpennun kohdalla). Aluksihan pennuntötterö lirittelee sisällä minne sattuu. Mutta sitten kun hänen ”esimiehensä” (eli häntä opettava ihminen) oppii huomaamaan kun penikanrutjake etsii pissapaikkaa, tempaa hän pennun käsiinsä ja kuljettaa sen äkkiä ulos tarpeilleen. Sitten kun penikka tekee pissansa nurmikolle, niin häntä KAUHEASTI kehutaan ja IHASTELLAAN hänen aikaansaannostaan. Ja tietenkin pentu saa urotyöstään makupalan!

Kun tuo tapahtumaketju riittävästi toistuu, alkaa pentu jo odottaa ulos pissalle pääsyä, koska se on hänelle myönteinen kokemus ja hänet siitä palkitaan. Ja yleensä aika kohtuullisen nopeasti koira (tai kissa) oppii ”esimiehen” määrittämille oikeille tavoille. Myönteisesti.

Onko ihmisen oppimisessa mitään yhtäläisyyttä koiran (tai kissan) oppimiseen? Ei, koska ihminen koulutetaan tehtäviinsä häpäisemällä tai nolaamalla. Kun on kerran oikein kunnolla ryssinyt ja saanut haukut, niin sen jälkeen samaa virhettä ei tee enää toiste. Tai ainakaan ei näytetä sitä oikeaa menettelytapaa, vaan ihminen saa opetella itse löytämään sen. Venäläinen uimakoulu rules! Eli heitetään veteen ja katsotaan oppiiko se uimaan.

No – vähän edellä karrikoin, mutta yleinen linja on, että koirien kouluttamiseen me käytämme merkittävästi enemmän aikaamme ja taitojamme kuin ihmisten perehdyttämiseen töihinsä. Ihmisenhän pitäisi olla niin fiksu, että se oppii kertasanomalla tai osaa ajatella asian itse. Miten on?

Aina asiat ei mene kertasanomisella perille. Joutuu sanomaan toisenkin kerran, ja mahdollisesti ihan korottamaan ääntään. Mutta viisaiden tutkijoiden mukaan yhtä kielteistä (eli siis oikeaan suuntaan OHJAAVAA) palautetta kohti pitää ihmiselle antaa KUUSINKERTAINEN määrä myönteistä palautetta! WTF? Miten se muka sen olisi ansainnut? Virheitähän se on työssään tehnyt!

Onnistumiset löytyvät arjesta. Kun homma on mennyt niin kuin sen piti, ollaan onnistuttu. Joku sanoo tähän, että onnistuminen on perussuoritus ja se kuuluu työtehtäviin. Ei siitä tarvitse kiittää, koska siitä maksetaan palkkaa! Miten työtehtävän sitten pitäisi mennä? Liian hyvä suoritus on ylilaatua, ja jos vasta siitä saa myönteistä palautetta, ohjaa se ihmistä väärään suuntaan. Oikea suoritus on se, kun homma menee niin kuin piti. Kyllä sen voi huomata ja todeta tekijälle että ”hyvä”. Tai jopa ”kiitos tästä”. Ei siinä palautteen antaja menetä kasvojaan. Jos noita on viljellyt, niin sen virheen korjaamisen asiallinen huomautuskin menee jatkossa paremmin jakeluun.