Kymmenen kuolemansyntiä työpaikalla – osa 1, ketutus

Keskiverto suomalaisen työura kestää n. 35-40 vuotta. Työpaikalla olemiseen käytetään tuona aikana noin puolet päivittäisestä valveillaoloajasta. Monesti työasiat ovat tavalla tai toisella mukana myös omalla ajalla, joskus jopa unissa. Työ leimaa meitä ja ajatteluamme, emmekä voi suhtautua työhömme tunteettomasti. Näin ollen ei ole ollenkaan sama millainen fiilis meillä on työpaikalla. Hyvä indikaattori on se, jos aamulla töihin mennessä ”ketuttaa”. Tuo ketutus ei laannu eikä poistu, ellei sen syyt poistu tai muutu.

Työpaikalle tullaan tekemään töitä, ja siihen töissä pitäisi pystyä keskittymäänkin. Hyvä fiilis tulee siitä että työ sujuu ja ”ketutus” nousee niistä tekijöistä jotka estävät ja haittaavat työn sujumista. Ne ovat erilaisia ihmisten, laitteiden, sattuman ja byrokratian aiheuttamia häiriöitä. Ihmisperäiset häiriöt johtuvat joko esimiehen tai työkavereiden toiminnasta, palveluammateissa usein myös asiakkaasta. Tiedostamme kyllä näiden häiriöiden olemassaolon, mutta emme monesti saa vaikutettua niihin riittävästi. Tällöin ”ketutus” vain jatkuu. Usein meiltä puuttuu myös taitoja ja työkaluja tarttumiseen.

Työ ja työpaikka on järjen ja tunteen liitto. Asiat joita töissä tehdään ovat monesti järjen ja logiikan sanelemia, mutta se tyyli jolla ne tehdään perustuu fiilikseen ja ihmisten yksilöllisiin tunnetiloihin. Millään työpaikalla ei riitä se, että varsinaiset työt tulevat tehdyksi, vaan tekemisen tyyli ja ilmapiiri pitää olla työn tekemiselle myönteinen. Jälkimmäiseen vaikuttaa kaikkien työpaikalla olevien ihmisten ja asioiden tilanne, ei vain esimiesten ja pomojen toiminta. Vaikka pomo niin haluaisi, hän ei yksin voi muodostaa työpaikan ilmapiiriä ja tunnetilaa. Toki hän voi paljonkin omalla toiminnallaan vaikuttaa sen huonontumiseen. Vastuu oman työnteon ja tunnetilojen sopivuudesta työpaikalle on jokaisella.

Ensisijainen syy häiriöiden olemassaoloon on vääränlainen ja puutteellinen vuorovaikutus ihmisten välillä. Vuorovaikutusta on, mutta ihmisten välinen ymmärrys ei oikeasti kohtaa, eikä johtamistyössä osata vaikuttaa työyhteisön ihmisten sisäisen ymmärryksen lisääntymiseen. Eli toisin sanoen ihmisten välinen luottamus ei lisäänny, vaan mahdollisesti jopa vähenee. Luottamuksen puute on äärimmäisen iso asia. Nokia upposi luottamuksen puutteeseen, koska työyhteisössä ei uskallettu ottaa asioita puheeksi. Suomalaisen työpahoinvoinnin syy on sama – asioiden hautaaminen ja sietäminen.

Puramme ja tuhoamme luottamuspääomaa vahingossa ja/tai ajattelematta. Tämän kirjoitussarjan tulevissa osissa otan aina yhden luottamusta syövän asian kerrallaan käsittelyyn. Näitä aiheuttavat niin esimiehet kuin työntekijätkin, ja tarkastelen näitä kuolemansyntejä molemmista näkökulmista.

Esimiehen tekemiä yleisimpiä luottamusta tuhoavia kuolemansyntejä työpaikoilla ovat 1) välinpitämättömyys, 2) kyttääminen, 3) vähättely ja aliarvostaminen, 4) nolaaminen ja kostaminen sekä 5) kohtuuton ylikuormittaminen. Työntekijöiden yleisiä kuolemansyntejä ovat 6) selän takana haukkuminen (kohdistuu esimieheen ja toisiin työntekijöihin), 7) lintsaaminen ja löysäily, 8) työnantajasta julkisesti pahaa puhuminen, 9) vedättäminen ja 10) työyhteisön sabotointi.

Vaikka nuo ylöskirjaamani kuolemansynnit työpaikalla ovat kovia ja ilkeitä asioita, eivät ihmiset niitä tarkoituksellisesti ja tahallaan tee. Ne johtuvat ihmisten harjaantumattomuudesta sekä tunnetiloista – vihasta ja turhautumisesta sekä näiden aikaansaamasta ajattelemattomuudesta. Ja nämä taas ovat suoraa seurausta siitä luottamuksen puutteesta ja siitä, että johtamisella ei osata puuttua luottamusta syöviin tekijöihin. Kannustaisikin ensimmäiseksi kahvipöytäkeskustelun aiheeksi pohtimaan työporukalla, mikä teillä synnyttää ihmisten välistä luottamusta ja miten pystytte sitä ylläpitämään.