Kymmenen kuolemansyntiä työpaikalla – osa 10: ajan ja voimien haaskaaminen

Aika ei jakaudu tasaisesti, sillä toiset tunnit ja päivät tuntuvat lyhyemmiltä kuin toiset. Kun mietit työpäivää, jolloin aika on mennyt kuin lentämällä, on sinulla todennäköisesti silloin ollut hyvä päivä. Homma on sujunut ja on ollut mukavan kiireistä. Silloin tekemisen edellytykset suhteessa työn kuormitukseen ovat olleet kohdallaan, eikä vastoinkäymisiä ole ollut. Olisipa mukavaa jos kaikki työpäivät menisivät näin! Onneksi olkoon! Olet kokenut tuolloin työn imua.

Työpäivä saattaa olla myös sellainen, että aika on mennyt kuin lentämällä, mutta koko ajan on ollut tuskainen kiire. Erilaisia tulipalokiireitä on koko ajan kaatunut päällesi, ja koko ajan olet ollut pari askelta jäljessä siitä mitä olisi pitänyt jo keritä tehdä. Työssäsi on paljon hukkaa, joka syntyy siitä että et ehdi keskittyä ja tehdä kerralla valmista. Olet vaarassa, sillä tuolla tavalla työtä ei jaksa tai pysty tekemään kovin pitkään. Myös työtapaturmariski on korkealla.

Törmään itse näihin molempiin tapauksiin päivittäin. Olen varma, että jokaisessa työssä ja työpaikassa voidaan saavuttaa alussa kuvattu tilanne. Sitä ei saavuteta leikkaamalla lomarahoja, eikä menemällä lakkoon. Itse asiassa niin tekemällä varmistetaan, että työ säilyy jälkimmäisen esimerkin mukaisena. Avainsana työhyvinvoinnin parantumiseen on työn kehittäminen.

Jos ihminen ei kerkiä tekemään työtään, on työn mitoitus väärä. Meillä on väärä käsitys työstä ja sen johtamisesta, jos yritämme saada ihmiset olemaan (tai näyttelemään) kiireisiä. Normaali työn joutuisuus on sellainen tahti, jolla ihminen kykenee suorittamaan työtehtävät a) loukkaantumatta, b) terveenä ja c) kerralla valmiiksi. Päinvastaisella johtamisella saamme aikaiseksi nuo kaikki kolme kohtaa. Hukkaa tuottamalla voimme työssämme pahoin.

Miksi sitten työn teettäjät “piiskaavat” ihmisiä kiireeseen? Mm. siksi, koska meillä on suurimmaksi osaksi aikaperusteinen palkka. Siitä maksetaan että olet työpaikalla. Luulemme, että mitä ahkerammin ja enemmän tehdään, saisimme enemmän aikaiseksi. Olemme tulleet siihen pisteeseen, että näin ei enää ole. Huomio pitää saada siihen, miten työllä tavoiteltava aikaansaannos saadaan aikaan mahdollisimman sujuvasti ja vähällä vaivalla resursseja säästäen. Silloin meidän pitäisi karsia työstä turha juokseminen, virheiden paikkaaminen, etsiminen, tarpeettomat palaverit ja muu ajanhukkaa aiheuttava, ja keskittyä aikaansaannokseen.

Eikö meille voisi maksaa palkka siitä mitä saamme aikaan, eikä siitä että huhkimme päättömästi työpaikalla?