Kymmenen kuolemansyntiä työpaikalla – osa 3, kyttääminen

Kyttäämiseen kuuluu ahdistavuuteen asti tapahtuva kontrolli, painostus ja vääristynyt kriittinen arviointi. Kyttääjä elää kritiikistä ja toisten arvostelemisesta. Kyttääjä uskoo kytättävästään pahaa, eikä voi antaa tälle ohjaavaa tai kannustavaa palautetta. Hän on kuin noita-akka tai –ukko, joka herkeämättä vahtaa ja vainoaa uhriaan aina hänen uniinsa asti. Epäluottamuksen ilmapiiri syö itsetunnon ja työn tekemisen motiivin. Kyttääminen on niin negatiivinen sana ja asia, että se tekee ikenissä asti pahaa.

Ohjaus ja valvonta sinällään ei ole paha asia, eikä maailma pyörisi ilman sitä. Valvonta lisää turvallisuutta ja sillä on myös laadunhallinnan kannalta merkittävä rooli. Valvonta on sitä, että seurataan että asiat menevät niin kuin niiden pitää mennä. Miksi valvonta saattaa vaikuttaa kyttäämiseltä? Termiin ”kyttääminen” sisältyy vahva epäluottamuksen tunne, ja saattaahan joskus olla niinkin, että valvonnan ja ohjauksen kohde tuntee jostakin syystä syyllisyyttä, ja kokee siten normaalinkin ohjauksen ja valvonnan kyttäämisenä.

Kyttääjä voi olla esimies tai työkaveri. Kyttääminen tai tunne kyttäämisestä levittää epäluottamusta. Kyttäämiseen liittyy epäluottamuksen lisäksi vahva painostamisen tunne. Kyttääjä ei ole vuorovaikutteinen vaan osoitteleva. Kyttääminen kertoo vääristyneestä ohjaamisen ja valvonnan kuvasta ja roolista. Todennäköisesti kyttääjä ajattelee olevansa oikealla asialla ja ei ymmärrä toimivansa toista kohtaan painostavasti. Ohjaavalla palautteella voitaisiin tekijää auttaa toimimaan paremmin tai ”oikeammin” tehtävän toteuttamisessa. Organisaatiossa, jossa johtaminen koetaan kyttäämisenä, on yleensä vakavia puutteita aidon vuorovaikutuksen ja vuoropuhelun toteutumisessa. Aito vuorovaikutus on mahdollista aloittaa esimerkiksi kysymällä miltä toisesta tuntuu.

Jos työtehtäviin sisältyy valvontaa ja ohjaamista, niin työyhteisössä on tarpeellista keskustella syistä, miksi valvontaa ja kontrollia tarvitaan sekä siitä tyylistä millä sitä tehdään. Jos valvontaa ja ohjaamista toteutetaan antamalla ohjaavaa ja joskus peräti kannustavaa palautetta, tulee siitä helpommin vuorovaikutteista. Vuorovaikutus ei rakennu ilman molemminpuolista luottamusta, eikä luottamus rakennu ilman vuorovaikutusta. Asioiden läpinäkyviksi tekeminen parantaa monesti kontrollia ja samalla vahvistaa luottamuksen tunnetta ihmisten välillä. Salailu ja epäluottamuksen ilmapiiri taas ovat kyttäämiselle sopiva kasvualusta. Ja sitähän me emme työpaikallamme halua viljellä, emmehän?