- 7.9.2015
- Posted by: admin
- Category: Uncategorized
Kun tietoa pantataan tietoisesti tai tiedostamatta, syntyy kysymys miksi näin tehdään. Tässä suhteessa tieto – tai tiedon manipulointi, on vallankäyttöä. Työpaikoilla tietoa on paljon, samoin väärää tietoa. Näiden toisistaan erottamiseen kuluu valtavasti ihmisten aikaa ja energiaa hukkaan.
Venäjän ja Länsi-Euroopan välinen informaatiosota on luonut ilmapiirin, jossa tietoja vääristellään julkisuudessa surutta. Lähes päivittäin saamme lukea miten venäläiset tiedotusvälineet vääristelevät uutisia ja muokkaavat niitä omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Pidämme asiaa tuomittavana, jopa härskinä ihmisten manipulointina.
Olemmeko me omassa arjessamme Putinia parempia? Miten paljon syyllistymme itse osatotuuksien esittämiseen ja totuuden kaunisteluun. Toivottavasti kuitenkin vähemmän suoranaiseen valehteluun ja totuuden vääristelyyn. Muokkaamme todellisuutta omille tarkoitusperillemme sopivaksi.
Virheiden piilottelu työpaikalla on malliesimerkki tästä käyttäytymisestä. On epämiellyttävää tuoda epäonnistumisia esiin, joten vääristelemme mielummin todellisuutta. Tätä tekevät niin työntekijät, esimiehet kuin organisaatioiden johtokin. Kun tiedän peitteleväni asioita itse, oletan että muutkin tekevät niin. Syntyy epäluuloisuuden kierre.
Pienet asiat, kuten valkoiset valheet, vaikuttavat siihen miten tietoon suhtaudumme. Yleinen tapa on ummistaa asialta silmät ja jatketaan kuten ennenkin pitämällä osatotuuksia riittävinä. Luottamus kasvaa kuitenkin vain sitä kautta, että tieto on avoimesti olemassa, ja saan tulkita sitä omalla tavallani. Ja minulla on oikeus saada tietoa lisää, että ymmärtäisin asian niinkuin se on.
Johtamisessa on yleinen luulo, että ihmiset tarvitsevat tietoa vain rajallisesti oman työnsä tekemiseen ja oleelliseen keskittymiseen. Ihmisiä ei tarvitsekaan hukuttaa tietoon, vaan digitalisaatioaikana ihmisille voidaan tarjota mahdollisuus saada tieto tarvittaessa käyttöönsä. Harvassa organisaatiossa on kuitenkaan määritelty salaisen yritystiedon ja vapaan tiedon välistä raja, ja on päädytty pitämään lähes kaikki organisaatiota koskeva tieto (erityisesti muutosasioissa) salaisena. Luottamusilmapiiri kärsii tällaisesta.
Tarvitsemme työyhteisöissämme virheet ja epäonnistumiset näkyviksi, että voimme saada ne parannettua ja poistettua. Isommat ja pienemmät. Miten voimme luoda ilmapiirin, ettei valkoisiakaan valheita tarvitse itsensä suojelemiseksi viljellä?