Kymmenen kuolemansyntiä työpaikalla – osa 9, huono vuorovaikutus

Näemme useimmiten vain ne asiat, jotka meitä itseämme suoraan koskettaa. Saatamme kuitenkin tulla sokeiksi ja puusilmäisiksi kokonaisuuden kannalta tärkeille asioille, jos keskitymme vain omiin näkökulmiimme. Mediassa käytetään tästä termiä “kuplautuminen” – elämme kukin omissa todellisuuksissamme ja kuplissamme.

Samantyyppiset ihmiset tekevät samankaltaisia valintoja. Tämän seuraukset on havaittu jo silloin kun on keksitty sanonta “joukossa tyhmyys tiivistyy”. Keskenään erilaiset ihmiset tekevät eri näkökulmia huomioon ottavia päätöksiä, mutta heidän välillään syntyy tarve esittää ja perustella omia ratkaisujaan. Eli tarvitaan vuorovaikutusta ja keskustelua.

Keskustelun pitäisi olla kahdensuuntaista tiedon ja ymmärryksen vaihtoa. Kahdensuuntaisuus ei ole aina itsestään selvää. Saatamme luulla keskustelevamme, mutta todellisuudessa käymmekin dialogin sijaan kahta monologia, joissa pahimmillaan puhutaan eri asioista. Tällöin kumpikin osapuoli toitottaa toiselle vain omaa käsitystään, eikä pyri ottamaan selvää siitä mitä toinen tarkoittaa tai asiasta ajattelee. Puhumme, mutta emme kuuntele.

Onnistunut keskustelu edellyttää toisen kuuntelemista. Emme ole erityisen hyviä kuuntelijoita. Siitä johtuu myös heikko keskustelutaito. Kuuntelun tarkoitus on selvittää, mitä tämä toinen ihminen tästä asiasta ajattelee ja miten hän sen kokee. Samalla saattaa täsmentyä myös se, mitä minä siitä asiasta ajattelen, ja missä meidän ajattelumme eroaa. Kun tämä on tunnistettu pystymme vertaamaan kummankin perusteita omalle mielipiteelleen, ja mahdollisesti löytämään yhteisen ymmärryksen. Tai ainakin ymmärryksen sille, miksi joku on sitä mieltä asiasta kuin on.

Kuuntelemiseen kuuluu oleellisesti toiselle esitettävät kysymykset, ja kysymyksillä ohjataan keskustelua sellaiseen suuntaan, että siitä voisi jotain ymmärtää. Kahden monologin keskustelussa kysymyksiä ei kysytä, ja siksi keskustelijat pysyvät eri taajuuksilla. Tällöin kuuntelu ja ymmärtäminen puuttuu.

Kuullun ymmärtäminen riippuu halusta kuulla ja ymmärtää toista. Jos hänen mielipiteellään ei ole väliä, voidaan jatkaa molemminpuoleisia monologeja. Mutta jos sinulla on tarkoitus saada toinen kiinnostumaan sinun viestistäsi, tulee sinun kuunnella ensin hänen viestinsä.

Johtamisessa kuullun ymmärtäminen jää usein puutteelliseksi niin esimiehellä kuin alaisellakin. Mutta kenen vastuulla on se, että asia tulee ymmärretyksi samalla tavalla? Oikea vastaus on että molempien. Esimerkiksi kysymys “Miten sinä olet ymmärtänyt tämän asian?” auttaa pääsemään samalle taajuudelle asiasta. Kokeilepa!

Kirjoittaja on pohjoissavolainen pienyrittäjä, jonka missio on auttaa työn sujuvuudessa ja kannattavammassa liiketoiminnassa.